Aamu ja Ilta

Aamun valossa astut, hymyillen sua vastaan, 
S; viel; nukuit silloin, kun juhla saapui luo. 
Kuin kerran kunnioittain, me syleilimme tanssin, 
Ja lamppu kaukaa hohti, meille ikkunoista suo. 

Illat nousevat taas kuin silloin meid;t kaappaa, 
Rakkaus syttyi y;h;n, ja onnesta tiedettiin. 
Joka vuosi sama p;iv; varjojaan jo kasaa, 
Ja lamppu valaisee n;in meid;n aamuy;n uniin. 

Muistatko meren ;;nt; ja vuoria ymp;rill;? 
Aallot ly;v;t laituria, suolainen on tuuli. 
K;si k;dess; kuljemme rannalla v;synein;, 
Kun aurinko maalaa taivaan aamun v;rin tuuli. 

Illat nousevat taas kuin silloin meid;t kaappaa, 
Kuulostaa merelt; ulkopuolellamme myrskyt. 
Joka vuosi sama p;iv; varjojaan jo kasaa, 
Ja majakka valaisee n;in meid;n aamuy;n uniin. 

Rakkaus se el;; aina kuin vuorovedet myrskyss;, 
Syvyyksist; se palaa voimaansa ker;ten. 
Elementtien keskell; me l;yd;mme onnea:   
Kauneutta t;ynn; hetki; muistoissa s;ilytt;en. 

Illat nousevat taas kuin silloin meid;t kaappaa, 
Tuuli puhaltaa pois kev;;n varhaiset pilvet.   
Joka vuosi sama p;iv; varjojaan jo kasaa,   
Ja kuu valaisee n;in meid;n aamuy;n uniin.