Растет на суровой карельской земле
дерево песен.
Корнями упругими – в звонкой скале,
главой – в поднебесье.
Пытались и стужей и зноем сломить –
не покорилось.
Хотели его топором погубить,
да сталь затупилась.
Ни натиску бурь, ни ветрам грозовым
не уступает,
и долгие зимы безмолвьем своим
его не пугают.
Но только весенним теплом дохнет –
вновь встрепенётся
и пламенем песен до синих высот,
ликуя, взметнётся.
Из этой карельской земли вековой
все его соки.
В них сила его и упорство его,
и песен истоки.
За тучи пробьется вершиной своей,
и там, в поднебесье,
дотянется к солнцу руками ветвей
дерево песен.
1965
Перевод О. Мишина
Дерево песен
© Copyright: Тайсто Сумманен, 2021
Свидетельство о публикации №121120207110
Свидетельство о публикации №121120207110
Рецензии
Laulujen puu
Kasvaapa Karjalan kamaralla
laulujen puu.
Juuret sen kallioon turpeen alla
porautuu.
Sitä saa eivät terätkään kirveiden
kaatumaan.
Voittaa se vimman myrskyjen
hirveiden
voimallaan.
Kieltää vaihtuvain tuulien palveen,
ärjyy kuin syys.
Sitä ei lannista pitkän talven
äänettömmys.
Kevät kun lauhoine tuulinen tulee,
laulujen puu
loimahtain sävelten vihreään tuleen
havahtuu.
Sinua lauluillaan ylpeillä ylistää,
Karjalan maa,
voimaa ja mahlaa sinun sylistä
iäti saa.
Pilvien ylle, auringon alle
ulottuu
kasvanut Karjalan kamaralle
laulujen puu.
1965
Тайсто Сумманен 22.01.2022 18:59 • Заявить о нарушении
Kasvaapa Karjalan kamaralla
laulujen puu.
Juuret sen kallioon turpeen alla
porautuu.
Sitä saa eivät terätkään kirveiden
kaatumaan.
Voittaa se vimman myrskyjen
hirveiden
voimallaan.
Kieltää vaihtuvain tuulien palveen,
ärjyy kuin syys.
Sitä ei lannista pitkän talven
äänettömmys.
Kevät kun lauhoine tuulinen tulee,
laulujen puu
loimahtain sävelten vihreään tuleen
havahtuu.
Sinua lauluillaan ylpeillä ylistää,
Karjalan maa,
voimaa ja mahlaa sinun sylistä
iäti saa.
Pilvien ylle, auringon alle
ulottuu
kasvanut Karjalan kamaralle
laulujen puu.
1965
Тайсто Сумманен 22.01.2022 18:59 • Заявить о нарушении