Hopeapeili mustassa vaiteliaassa kehyksess;,
Olen unohtanut syd;meni voivan pys;hty;...
Pime; kyynelmaani alkaa t;;ll;,
Se piilottaa minut oman el;m;ni sumuun...
On ihme, josta kiit;n Jumalaa koko el;m;ni,
On mets;, jossa min; en pelk;; kadota (tai ehk;: eksy;),
On maa, jonka puolesta voin kuolla hymyilev;n;,
On toinen el;m;, johon haluaisin p;;st;.
Suomeni, en ole koskaan sinusta l;htenyt,
M; vaihdan rahaa ja aurinkoa metsiisi ja sumuihisi,
Ja annan lis;;kin koko minulla olevaa kultaa,
Vain jotta saisin seisoa j;rviesi rannalla ja kiitt;; Jumalaa sinusta.
Suomeni, anna mun vuodattaa imeli; kyyneleit;ni veteesi,
Sieluni helisee, kun suutelen m;rk;; sammaltasi...
En tied;, miten voi olla uskomatta Jumalaan, kun maailmassa on sellainen kauneus,
Ja onne, joka voi parantaa syd;mi;...
Sumumaani Suomi...
© Copyright: Алексантери Келтайнен, 2010
Свидетельство о публикации №110041006024
Свидетельство о публикации №110041006024
Рецензии