Valo. Ristikko. Pimeys. Ja taivan suppilo.
Kuutamon nelioe leikaA kameria.
Ujo uni samoilee yksinaisesti,
Haemaerae puristaa kuin kalpea meri...
Poely tukahduttaa, poely lenaeae ympaeri,
Seinaet kaatuvat hitasti... mutta yhdentekevaeae...
Saengyt naristavat kuin kutsuvat apua,
Kuu nauraa taivassa, kuin valkoinen jaeae...
Minae jo unohdin, mikae on kostea tuuli,
Minae jo unohdin, miten hymyilee sateenkaari,
Vaikka se ei ole vankila eikae ole huono uni,
Se on Speranskin sairaalan harmaa vaeri...
Vankila
© Copyright: Алексантери Келтайнен, 2009
Свидетельство о публикации №109100906326
Свидетельство о публикации №109100906326
Рецензии