Sulaa ilman kylmaehkoestae kosteustuksesta,
Sulaa jaerven sumuisessa hengityksessa...
Taeaellae ei ole ajan siimestae,
Taeaelae on vain Ikuisuuden loisto.
Ja kolkuttaa pohjolan puhdaksen sieluun
Ja juron pohjoisluonnon,
On paljon helpompi ettae pitaein sen ennen,
Ja liueta jaerven teraeksisessa peilissa...
Harman taivasen kovan paltinan alla
Maata poronjaekaelaen maekaellae valkoisella matolla,
Suudella suomalaista synyinmaata,
Ja huomaamatosti tulla naenen osaksi...
Unohtaa itseni auringonnousua edeltaevaessae sumussa,
Unohtaa itseni valkoisen yoen pimeyksessa,
Unohtaa itseni Itae-Karjalan salossa,
Tai ehkae, tulla sen osaksi.
Tulla tuntemattoman perhosen siipia heilahduksi,
Tulla pienen lainen vaahtoksi,
Hylaetae itsen ilman sotaa tarhasen sielun kanssa,
Tulla epaeystaevaelisen luonnon uloshengityksi...
...tai ehkae, tulla sen osaksi...
Karjala
© Copyright: Алексантери Келтайнен, 2009
Свидетельство о публикации №109092807072
Свидетельство о публикации №109092807072
Рецензии